J.R.R.Tolkien: Kirjeet

Tämän itse asiassa puoliso lainasi kirjastosta*, ja luin sen joulunpyhinä. Humphrey Carpenter ja Christopher Tolkien ovat toimittaneet kirjailijan kirjeistä muhkean laitoksen, jonka lukee ilokseen. Isä-Tolkien oli sujuva ja huumorintajuinen sanankäyttäjä, ja hänen kirjojensa ystävät mielellään bongaavat tuttujen hahmojen taustoja kirjeistä.

Tolkien kirjoitti pääteostaan Taru sormusten herrasta sota-aikana, taloudellisten huolien, huonon terveyden ja ankeiden olojen koettelemana. Kaikkea elintarvikkeista katuvaloihin säännösteltiin (myös bensaa, se ei Tolkienia haitannut, hän inhosi autojen meteliä). Parempina aikoinakin hänen kirjailijantyötään raskauttivat rahattoman perheellisen yliopistoihmisen huolet, tenttivuorten korjaaminen, loputtomat kokoukset ja aikaavievät kotityöt, esimerkiksi kanojen hoito(!).

Silti hän pystyi vuosien kuluessa luomaan unohtumattoman fantasiamaailman, jonka kaltaista ei kukaan häntä ennen tai hänen jälkeensä ole pystynyt rakentamaan.

Itse en osaa oikein kirjeitä kirjoittaa, sen verran sähköpostiajan kasvatti olen, mutta haluaisin osata. Mietin myös, miten paljon omasta kirjoittamattomuudesta kannattaa syyttää kotioloja. Kirjallisuuden historiasta löytyy loputtomasti esimerkkejä, miten ihmiset ovat onnistuneet kirjoittamaan hienoja kirjoja, kun vain tahtoa on löytynyt tarpeeksi.

(*Mietin, pitäisikö minun tulevana vuonna keskittyä jo pelkästään jo kotiin hankittuihin kirjoihin, vai onko kaupunginkirjaston käyttö sallittua. Noloa myöntää, mutta harvoin selviän lainauskerroista ilman sakkoja. Olen tavallistakin huonompi uusimaan lainoja.)

Lahjakirjat

Hyvää joulua tuleville lukijoille! (Vielä täällä ei ketään ole. En edes tiedä, päivitänkö tätä mahdollisia lukijoita vaiko vain itseäni varten, "kortiston" kokoamiseksi. No joka tapauksessa.) Tänä vuonna pukki toi minulle kolme ilahduttavaa kirjalahjaa: Bruce Sterlingin Involution Ocean, Jodi Picoultin Songs of the Humpback Whale sekä Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. Itselleni asettamani haasteen mukaan luen ne ensimmäiseksi tulevana vuonna.

Puolisolle paketoin Tom Hodginsonin Joutilaat vanhemmat. Taidanpa lukaista sen itsekin, kunhan saan Tolkienin Kirjeet loppuun. (Yritän vastedes lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. Monta kirjaa on jäänyt kesken vain sen vuoksi, että ne ovat unohtuneet laukkuun tai esimerkiksi pesukoneen päälle. No pesukonetta ei enää ole, se meni edeltä, Tampereen jätehuollon kyydillä.)

teippiä ja askartelua

Eihän lapselle voi alkaa lukea liian nuorena? Tätä mietin aatonaattona, kun teippasin neljä risaa kirjaa, joista oli sivuja revitty irti. Paksusivuiset ensikirjat on nopeasti katseltu, ja vähän vajaa puolitoistavuotias pystyy jo seuraamaan lyhyttä narratiivia. Huono puoli on, että kirja ei pysy sen ikäisen kädessä kauan ehjänä.

Lapsen suosikkeja ovat Zdenek Milerin Myyrä-kirjat sekä tekijäkaksikko Barbro Lindrenin ja Eva Erikssonin Oskari ja pipari sekä Oskari ja tutti. Saman tekijäparin tuotantoa on myös henkilökohtainen suosikkini, Rasavilli piltti merellä. Tämä kappale on aikanaan kuulunut minulle, ja sitä on luettu ahkerasti jo minun lapsuudenkodissani. Kansien reunoja ovat siskon kanit jyrsineet, ja valaan vatsassa -aukeamaa on väritetty punaisella liidulla jo parikymmentä vuotta ennen tyttären syntymää.

Lindgrenin ja Erikssonin kirjojen valttina ovat oivaltavat piirrokset ja kasvattajan kannalta epäkorrekti huuumori. Piltti ei ole yhtään kiltti, mutta hauskaa hänellä piisaa.

Luokitus: SA

Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

Otin varaslähdön kirjahyllyprojektiin ennen muuttoa ja luin vuoden verran hyllyssä odottaneen Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Tavallisesti puoliso antaa kuluneen vuoden arvostelukappaleet sukulaisille pukinkonttiin, mutta tämä oli säästetty, en tiedä miksi. Tarina on kohtalaisen jännittävä ja matkakertomus vetää mukanaan, mutta henkilökuvaus on melko yhdentekevää. Pääpaino on miljöissä ja matkanteon kuvauksessa. Päähenkilö vaihtuu kesken matkan niin, että ensimmäinen jää etäiseksi, eikä toinen ehdi kehittyä sen kiinnostavammaksi. Naispäähenkilö on niin ikään etäinen.

Sopii pojille ja opiskeluaikaisen rakkautensa perään haikaileville.

Luokitus: AP

ehkä vain vaatimaton yritys luoda järjestystä kaaokseen

Ensin oli muutto, tai ajatus muutosta. Mutta jo sitä ennen: kauan hellitty ja kaukainen haave siitä, että järjestäisi kotinsa kirjat aakkosjärjestykseen. Tai edes tietäisi, kuinka monta nimekettä meillä on.

Meitä on kaksi, jotka lukevat, ja kolmas, jolle luetaan. Viime muutossa meitä oli kaksi, kolmas on tullut sen jälkeen. Perheen aikuisilla oli ennen yhteenmuuttoa osin sama, osin erilainen kirjallinen maku. Puolisolla on ollut monta vuotta enemmän aikaa koota kirjapinoja ympärilleen. Säilytimme kaksoiskappaleita jonkin aikaa, nyt niistä on vähin erin yritetty hankkiutua eroon.

Mutta kaksoiskappaleet pitää löytää muiden kirjojen joukosta. Viime muutossa järjestin muuttoavuksi saapuneen äitini kanssa kirjoja hyllyyn. Löysimme kolme Umberto Econ Ruusun nimeä. Kokonaisnimekemäärää en osaa arvioida, se on alle viisi tuhatta, mutta tarkemmin en osaa sanoa. Tarkoitus on, että arvio tarkentuu projektin kuluessa.

Kirjojen määrää voi puolustella sillä, että puoliso on kirjallisuudentutkija ja kriitikko. Kirjoja tulee meille kotiin postissa, arvostelukappaleita noin yhden kirjan viikkotahtia, palkintoraativuosina vähän enemmän. Tutkimuskirjallisuutta (ja lajityyppikirjallisuutta, erityisesti scifiä) verkkokaupoista, niitä puoliso tilaa ihan itse.

Puolison kohdalla on helppo osoittaa, mistä hänen kirjansa tulevat. Sen sijaan minulla ei ole (ilmeisesti) aavistustakaan, mistä kaikki omat kirjani ovat tulleet. Lahjoina, kyllä, ja joitakin tulee ostettua, mutta mistä muualta? En pysty ratkaisemaan arvoitusta, jos en kiinnitä asiaan jatkossa huomiota.

Alkavan vuoden kunniaksi perustan tämän uuden blogin: se on yritys luoda järkeä kaaokseen, ja vielä niin, että pyrin lukemaan kaikki taloomme minun kauttani tulevat kirjat sekä mahdollisimman paljon hyllyssä lukemattomina odottavia kirjoja. Näin voin samalla esitellä blogissa vähän vanhempaa kirjallisuutta: sitä, mikä ei enää nauti "uutuus"-statusta ja sellaista, joka uhkaa jäädä unohduksiin uusien nimekkeiden jatkuvan tulvan alle.

Projektin kuluessa järjestän kirjat lukemisen jälkeen kolmeen kategoriaan:

SA (Säästetään Aarteena)
S (Säästetään)
A (Annetaan pois)

Myöhemmin tähän blogiin tulee alue, josta mahdolliset lukijat voivat varata kirjoja itselleen. Siksi tätä blogia kannattaa seurata! Kirjat saa tulla pyynnöstä hakemaan Tampereelta, tai ne voidaan mahdollisuuksien mukaan toimittaa Tampereen keskustan alueelle. Myös järjestelyt muualle Suomeen ovat mahdollisia.